Päivän haaste

Sain jo hyvän aikaa sitten blogiini pienen haastetehtävän, joka on tässä kaiken joulutohinan keskellä jäänyt julkaisematta, vaikka pidemmän aikaa onkin ollut jo tiedostoissani julkaisukelpoisena. Tänään vihdoinkin tuntui olevan oikea hetki siirtää se blogin puolelle!

Säännöt

1. Kiitä haastajaa ja linkkaa hänet postaukseesi.
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 uutta kysymystä.
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.

Kiitos Sannu!

Vanhat kysymykset

1. Lempibiisisi juuri tänään?

- Hakuna Matata

 2. Koska olet viimeksi tuntenut olevasi elossa?

- joka päivä enemmän tai vähemmän.

 3. Oletko aamuvirkku?

- En todellakaan! Viime aikoina olen onnistunut järjestämään lukujärjestyksenikin niin, ettei juuri aamuisin tarvitse aikaisin herätä. Koeviikot on kamalia, kun tottumattomana joutuu heräämään huomattavasti aikaisemmin kuin yleensä. Onneksi nyt lomalla saan nukkua niin pitkään kuin huvittaa!

4. Oletko koskaan saanut kohteliaisuuksia tuntemattomilta?

-Esimerkiksi kaupoilla on myyjät silloin tällöin kehuneet jotakin asukokonaisuutta tai yksityiskohtaa.

5. Onko teijän perheessä jotain tiettyjä perinteitä jouluna?

-Totta kai! Aamut vietetään rauhassa kotona, katsellaan yhdessä joulurauhanjulistus sekä lumiukko, syödään riisipuuroa ja saunotaan. Vielä pari vuotta sitten meillä oli tapana mennä illastamaan äitini vanhempien luokse ja jatkaa sieltä vielä matkaa isäni vanhemmille ja vasta yöllä takaisin kotiin. Nykyisin olemme kuitenkin kutsuneet molemmat isovanhempani meille jouluaterialle. Myöhään illalla käymme hautuumaalla viemässä kynttilöitä. Yöllä me availlaan lahjoja, juodaan ehkä vielä glögiä tai hehkuviiniä ja maistellaan konvehteja.

 6. Oletko itsevarma?

-Täytyy myöntää, että en. Vielä lukion alussa olin todella epävarma ja mietin koko ajan, mitä muut ajattelevat minusta ja tekemisistäni. Viimeisen parin vuoden aikana itseluottamukseni on kuitenkin parantunut hyvin paljon - kaipa tässä aikuistuessa on vaan tajunnut, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin kamalan vakavasti.

 7. Tykkäätkö sisustamisesta?

-Tykkään ihan valtavan paljon! Pienestä asti estetiikka on ollut minulle erittäin tärkeää. Aina vuodenajan vaihtuessa tykkään vaihdella huoneeni tekstiilejä uusiin... Olisi ihanaa, jos pystyisi ostelemaan enemmän uusia verhoja, päiväpeitteitä ja tyynyjä.

 8. Mikä on söpöä?

-Maailman söpöintä on ehkä nähdä vanhoja ihmisiä kävelemässä käsi kädessä kaduilla.

 

9. Lempielokuvasi?

- Ainakin omalla kohdallani tämä on hyvin fiiliskohtaista. Kestosuosikkeihini kuuluu kuitenkin My Fair Lady, Chicago, Leijonakuningas sekä Pocahontas - (Disneyn) klassikot eivät vain mene ikinä pois muodista!

10. Mikä on elämän tarkoitus?

-Tässä on kysymys, jota pohdittiin jo yläasteaikoinani slämäreissäni. Ystäväni pohtivat mm. onnellisuutta ja menestystä, mutta en tiedä... Onko elämällä sen kummempaa tarkoitusta? Uskon kyllä, että Jumala loi ihmisen, mutta miksi? Olipa tarkoitus mikä tahansa, siitä pitää vain olla kiitollinen.

11. Milloin nauroit viimeksi?

-Nauran joka päivä jonkin verran. Ystäväni Kamomilla kuuluu siihen kaliiberiin, jonka kanssa tulee väläyteltyä sellaisia neronleimauksia, ettei päivittäiseltä naurulta oikein voi välttyä!

Uudet kysymykset

1. Mikä on kaunista?
2. Parasta tässä hetkessä?
3. Viihdytkö paremmin yksin vai seurassa?
4. Mitä pelkäät?
5. Kaksi asiaa, mitä toivot tulevaisuudelta kaikkein eniten?
6. Mitkä kolme sanaa kuvaavat sinua parhaiten?
7. Miten vietät mieluiten perjantai-iltaa?
8. Missä asioissa olet lahjakas?
9. Lempikahvilasi?
10. Mihin elokuvan/kirjan henkilöön tunnet samaistuvasi?
11. Mikä tekee joulun?

Haastan...

     Loviisan
     Irenen
     Veeran
     Tiinan     
     Helvin

Joululahjani

Olin tänäkin vuonna kiltti tyttö, joten pukki toi minulle muutaman paketin.

Tänä syksynä olen ehtinyt valitella useaan otteeseen, kuinka hyllystäni löytyvät elokuvat on katsottu niin moneen otteeseen, että osaan vuorosanat ulkoa. Oli siis mahtavaa saada hieman täydennystä elokuvavalikoimaani! Disneyn leffat tulevat aina olemaan lähellä sydäntäni!

Ystäväni neuloi minulle todella kauniin tuubihuivin (en tajua, miten joku voikin saada tehtyä noin tasaista jälkeä). Muita lahjoja mm. suloiset tumput, lämpimät sukat, muumi-koriste, suklaata sekä Dorothee Kupitzin suunnittelema shampanja-lasi.

Monen vuoden jälkeen toivomukseni kuultiin ja sain Kalevalan Euran sydän -korvakorut. Ja vielä pronssisena (vaikka mummuni kauhistelikin, miksen toivonut hopeaa)! Nämä ovat mitä puhtainta rakkautta.

Isosiskoni toi täydennystä hupenevaan tuoksuvalikoimaani. Burberryn The Beat - tuoksu on mielestäni ihana! Ikuisena vilukissana suloisen lämpöinen fleece-pyjama oli myös tervetullut.

Johannes antoi tyylikkään peplum-puseron (jonka valitsemisessa hieman avitin), Hilkka teki söppänän joulukortin ja osti sulkakorvakorut, joiden hankkimista olen miettinyt jo pidemmän aikaa - voitte vain kuvitella, miten liikutuin seitsemänvuotiaan siskoni lahjasta! Ellalta sain konvehtirasian lisäksi kauniit korvakorut ja Juulia oli itse tehnyt minulle korvakorut sekä nätin hiuspannan - niitä ei ikinä voi olla liikaa. Suklaatakin tuli ihan kiitettävä määrä, ja olipa pukki huolehtinut tämän tytön taloudellisestakin tilanteesta.

Kiitos kaikille aivan ihanista lahjoista!

Kuvia jouluaatolta

Joulunpyhät ovat kuluneet rauhallisissa merkeissä. Aattona molemmat isovanhempani tulivat meille illastamaan, mutta joulupäivän vietimme ihan vain kotona perheen kesken. Isosiskonikin tuli jouluksi Oulusta Tampereelle, eli meitä oli aattona iso kymmenen hengen seurue juhlimassa.

Koristelimme kuusen vasta jouluaattoaamuna Lumiukon aikaan. Lopputulos oli mielestäni kaunis - kuusi on paljon sievempi ja harmonisempi ilman paksuja hopea- tai kultaköynnöksiä.

Vanhat enkelikoristeet ovat äitini ehdottomia suosikkeja, ja myös minun mielestäni ne ovat uskomattoman kauniita. Vaalea enkeli, jolla on nuottikirja käsissään, on kolmikosta suloisin. Koristelun lomassa tuli nautittua useampaankin otteeseen glögilasillinen.

Juhlapöydässä oli ahdas tunnelma, sillä kuuden hengen ruokapöytään piti ahtaa kymmenen henkilöä syömään. Tilanpuutteesta huolimatta oli mukavaa ja ruoka kyllä maistui ihan jokaiselle. Peruslaatikoiden, rosollin ja kinkun lisukkeena meillä tarjoillaan perinteisesti juustoja viinirypäleiden kera, erilaisia salaatteja, mätiä, smetanaa ja punasipulia, suolakurkkuja hunajalla sekä tuorejuustotäytteisiä lohirullia. Viimeisistä paprikamajoneesilla kuorrutetuista kananmunanpuolikkaista syntyy aina lievää tappelua - makuyhditelmä on ihana!

Tekemääni piparkakkutaloa ei vielä kukaan ole uskaltanut alkaa nakertamaan. Pienet tontut kuuluvat joka vuosi meidän piparkakkutalomme pihaa koristamaan.

Lahjoista en vielä paljastakaan kuin sen, että ne olivat oikein mieluisia. Ehkäpä huomenna saatte "lahjapostausta"! Ja se päälläni ollut pikkumustakin pitäisi vielä esitellä...

Joulu on ollut aivan ihana, mutta tänäkin vuonna se kului liian nopeasti. Joulun päiviin kuuluva kiireettömyys on jotakin sellaista, jonka saavuttaa todella harvoin. Miten te vietitte joulua?

Kahdeskymmenesneljäs luukku

Teinpä minäkin piparkakkutalon. Rauhallista joulua kaikille!

Kahdeskymmeneskolmas luukku

Ihan mahtava fiilis! Kaikki alkaa olla pölyjenpyyhkimistä vaille valmista joulua varten. Lahjapaketit on toimitettu oikeisiin osoitteisiin, mummulan kuusi on koristeltu, ruoat melkein valmiina huomista varten - sisareni leipoo vielä keittiössä tryffelikakkua. Isä toi juuri joulukuusen sisälle, ja voi miten se on kaunis! Huomenaamulla meidänkin kuusi saa koristeet ylleen.

Mummulan joulukuusi oli ehkä tuuhein ja paksuin mitä olen milloinkaan nähnyt. Sitä oli ihan mielettömän hauska koristella, se nimittäin oikein imi koristeita itseensä kuin sieni!



Mummun ja papan joulukoristevalikoima on aivan omaa luokkaansa. Ikuisena kauneudenrakastajana olen aina enemmän kuin innoissani, kun pääsen tutkimaan vanhoja lasikoristeita. Ehdoton suosikkikoristeeni on jo pidemmän aikaa ollut metallinhohtoinen lasipapukaija. Siinä on jotakin todella herttaista.

Kuusenkoristelun lomassa isovanhempani lahjoittivat minulle kauniin viiden lasipallon setin, jotka laitan huomenna meidän joulukuuseen. Kiitos niistä, mummu ja pappa!

Kahdeskymmenestoinen luukku

Päivän luukusta paljastuu lähes valmiit lahjapaketit! Jännää, että vapaapäivän jälkeen olen vähintään yhtä väsynyt kuin syksyllä tullessani psykologian kirjoituksista. Olen koko päivän puuhaillut viimeisten lahjojen kimpussa, ja viimeinkin alkaa tulla valmista! Huomenna vielä kaksi pientä lahjaa odottaa valmistumistaan, minkä jälkeen voinkin keskittyä joulusiivoukseen ja kuusen koristeluun. Kyllä tästä vielä joulu saadaan!

Joko teillä siellä ruudun toisella puolen alkaa olla kaikki valmiina maanantaita varten?

Kahdeskymmenesensimmäinen luukku

Huh, mikä päivä! Aamusta alkaen oon suunnannut sinne ja tänne, hakenut viimeisiä joululahjoja kaupungista, käynyt kahvilla, tehnyt joululahjoja eteen päin - ja vihdoinkin kaiken vaivan jälkeen asiat alkavat olla hyvällä mallilla! Huomenna pääsen viimeistelemään joulukortit sekä paketoimaan lahjat.

Käytiin lahjaostosten yhteydessä katsastamassa Joulutori. Odotin torilta jotakin hieman enemmän, mutta ihan tunnelmallista siellä oli silti!

Pienissä kojuissa oli tarjolla vaikka mitä, Lyypekin jalomarsipaaneista piparkakkutaloihin. Tiedätte, miten rakastan kauniita, jouluisia lasikoristeita, eli voitte vain kuvitella, miten pitkään viivyin sen kojun luona, jossa oli esillä hauraita lasipalloja.

Kiireestä huolimatta päivä on ollut ihana - oikeastaan en muista joulua, jolloin ei kahdenkymmenennen päivän tienoilla olisi ollut hieman hektistä. Stressaamisesta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä. Asiat sujuu paljon joutuisammin ja paremmin, kun luottaa niiden sujuvan ja tekee kaiken ihan kaikessa rauhassa.

Hyvää yötä, nähkää kauniita unia!

Kahdeskymmenes luukku -asukuvia kiireen keskellä

Ihan mahtava fiilis - koulu on ohi tämän vuoden osalta ja kokeetkin meni ihan älyttömän hyvin. Ruotsinkielentaitoni ovat parantuneet huomattavasti tämän syksyn aikana. Olen oppinut pitämään sen opiskelusta ja mua harmittaa, että tänään oli viimeinen ruotsintunti lukioaikanani. Yhteiskuntaopinkokeesta, jota jännitin suunnattomasti, sain kahdeksikon! Taisi kyllä opettajallakin olla jo vähän joulumieltä... Äidinkielen kommentista tuli täydet pisteet. Nyt tuntuu siltä, että olen lomani ansainnut!

Mulla on kaikki jouluhommat vielä ihan vaiheessa, mutta halusin siitä huolimatta tulla tänne pari kuvaa laittamaan, kun sain (suureksi ihmeekseni) pikkusisareni kuvaamaan asuani takapihalle. Viihdyin tämänpäiväisessä asussa oikein hyvin. Vaaleat värit on jotenkin niin kivaa vaihtelua, kun aina vaan tulee mentyä helpoimman kautta pukeutumalla mustaan. Tykkään tuosta puserosta ihan valtavan paljon, ja villatakin ansiosta ei tullut edes kylmä!

Joululahjaprojektit olivat eilen vähän jäissä, kun Lotta tuli viettämään kanssani pienimuotoista fiilistelyiltaa: juteltiin, juotiin glögiä ja syötiin joulutorttuja. Tänään siis tehdään viimeisiä lahjoja yömyöhään!

Niin ihanaa kuin olisikin kertoilla teille enemmän päivän kuulumisia, mun on varmaankin pakko ruveta tästä jatkamaan muita puuhia, jos aion saada asiat hoidettua ennen maanantaita. Joululahjojen lisäksi mun on paistettava piparkakkutalon osat, jotta voin sen huomenna koristella ja koota talon muotoon. Huomenna on tiedossa nopea kaupunkireissu, lahjojen ja korttien väsäämistä, paketointia. Ai niin, ja se kuuluisa joulusiivouskin pitäisi varmaan ehtiä tekemään...

Onko teillä kova joulukiire?

Yhdeksästoista luukku - viimeaikaisia ostoksia

Moikka! Tänään kalenterin luukusta paljastuu mun viimeisimpiä vaatelöytöjäni. Tajusin tosin, että pikkumustatäydellisyyteni jäi taaskin kuvaamatta. No, sen te näette sitten viimeistään jouluna...

En aiemmin ole juuri välittänyt pastellisävyistä vaatteissa, mutta viimeisten parin kuukauden aikana tunteeni vaaleita sävyjä kohtaan ovat muuttuneet melko radikaalisti. Puuterivaaleanpunainen on mielestäni uskomattoman kaunis väri, ja sovituskopissa tajusin onnekseni sen sopivan oikein nätisti ihooni. Ylemmän kuvan puseron löysin marras-joulukuun taitteessa Radiokirppikseltä kuudella eurolla, alempaa neuletta olen ihastellut H&M:llä jo pidemmän aikaa ja tänään kotiutin sen aletangosta viidellätoista eurolla.

Tämän mustan villapaidan löysin samalla kirpputorikäynnillä kuin ylimmän puseron. Maksoin vain 3,5 euroa, ja olen erittäin tyytyväinen tähänkin. Oon aina ollut tosi huono ostamaan lämpimiä vaatteita, mutta tänä talvena oon yrittänyt parantaa taitojani asian suhteen.

Joskus aiemmin syksyllä teimme ystäväni kanssa pienen vierailun Hervannan Uffiin, josta tein kyllä aivan mahtavan löydön: muutamalla hassulla eurolla sain uudenveroisen Ted Bakerin puseron, 100% silkkiä. En varmaan koskaan aikaisemmin ole tehnyt yhtä laadukasta löytöä näin "toisen käden kautta".

Mulla on tässä meneillään Operaatio Uudista Vaatekaappisi. Kirpputorilla sain onneksi myytyä vanhoja vaatteitani aika mukavasti, mutta joulun jälkeen aion vielä ottaa pöydän uudestaan. Tiedättekö sen tunteen, kun on viha-rakkaussuhde omiin vaatteisiinsa? Monet vaatteeni ovat sellaisia, etten millään raatsisi luopua niistä, mutta toisaalta sellaisia, ettei niitä joko halua käyttää tai osaa käyttää. Olen tällä hetkellä vähän hukassa sen suhteen, miten haluaisin tyyliäni kehittää. Fakta on kuitenkin se, että vaatekaappini on tällä hetkellä tyhjempi kuin moneen aikaan ja se kaipaa täydennystä. Yritän tässä inspiroitua eri lähteistä, miettiä tarkkaan, millaiset vaatteet ovat minun juttuni. Vaatekaappini tyhjennyksen ohessa olen nimittäin luvannut itselleni yhden asian: virheostokset ovat nyt mennyttä elämää. Siispä, pää kylmänä alennusmyynteihin mennessä!

Kahdeksastoista luukku

Tänään on ollut tosi ihana päivä! Mulla oli koulussa ainoastaan ruotsin kaksoistunti (ja mikähän oppitunti se sellainen on, jossa tehdään puoli tuntia kielioppitehtäviä ja loppuaika luetunymmärtämistä - näitä lisää!). Menin tunnille vasta yhdentoista maissa ja pääsin pois jo yhden jälkeen. Koulun jälkeen näin ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen ihanaa ystävääni Karoliinaa, joka muuten on valehtelematta kaunein koskaan tapaamani nainen. Käytiin Coffee Housessa kahvittelemassa ja juteltiin pitkään. Aika meni tavattoman nopeasti, mulla oli todella kivaa!

Kahdeksannentoista luukun varsinainen idea on kuitenkin esitellä mun erittäin vanhaa ja erittäin rakasta talvitakkiani numero kaksi. Olen käyttänyt tätä  ruskeaa alpakkatakkia yläasteajoista asti. Tarkoituksena oli todistaa, kuinka hartaasti loppuunkulutettu takkini on, mutta näköjään näistä kuvista selviää vain se, miksi en haluaisi luopua kyseisestä vaatekappaleesta. Se on niin söpö.

Vaaleaa villakangastakkia en vieläkään ole onnistunut jäljittämään, ja olen jo melkoisen epätoivoinen asian etenemisen suhteen. Toisaalta, leoparditurkkini myötä olen oppinut laittamaan asioita uuteen tärkeysjärjestykseen: joskus lämpö ja käytännöllisyys menevät ulkoisten seikkojen edelle - alan vähitellen alistumaan ja harkitsemaan vaalean toppatakin ostamista. Onhan nekin ihan kivoja. Ja tykkään valtavasti niistä karvareunuksista, joita melkein jokaisessa takissa nykyään näkee.

Seitsemästoista luukku

Mun mielestäni paras tapa nollata aivot kaiken kiireen keskellä on ottaa aikaa ja katsella pieni hetki jotakin tv-sarjaa tai elokuvaa, josta ihan oikeasti nauttii. Jane Austenin romaaneihin pohjautuvat tv-sarjat sekä elokuvat kuuluvat siihen kastiin, jotka minä kaivan aina lumien tultua dvd-hyllystä esiin. Vuonna -95 televisiosta tullut Ylpeys & ennakkoluulo on näistä ehdottomasti suosikkini. Colin Firthistä riittää silmänruokaa melkein kuuden tunnin ajaksi (tosin tänään vain tunniksi)!

Muistakaahan pitää pientä taukoa - itse kullakin varmasti pitää kiirettä näin joulun alla niin koulussa kuin töissäkin. Mullakin ruotsinkoe lähestyy kovaa kyytiä, eli lukemista riittää vielä parille päivälle. Kivaa maanantai-iltaa kaikille!

Kuudestoista luukku - päivän asu

neulepusero: H&M, toppi: H&M, housut: GT, kengät: Vagabond, panta: GT, kaulakoru: Hanna Pakarinen/Kalevala

En olekaan vähään aikaan laittanut tänne kunnollista asukuvaa, eli tänään on sen vuoro. Neulepuseron ostin noin vuosi sitten, mutta se on jäänyt melko vähäiselle käytölle. Se on kuitenkin  aivan ihana pukea pakkasilla päälle - se nimittäin lämmittää, vaikkei yhtään sen paksummalta näytäkään kuin neule noin yleensä.

Kaulakoru on Hanna Pakarisen Kalevalalle suunnittelema. Sain korun pari vuotta sitten isovanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi. Myönnän, etten aluksi ollut kovin innostunut tästä mallista (jotenkin olen aina mieltänyt, että Kalevala-korujen on oltava niitä vanhoja ja perinteisiä), mutta nyt on toinen ääni kellossa. Tutkiskelin tässä yhtenä päivänä koruvalikoimaani ja tajusin, että tämä on oikeastaan  aika kiva! Tykkään ihan valtavasti tuosta oranssinpunertavasta kivestä. Korua voi käyttää myös sormuksena, mutta minun sormiini se on liian iso.

Kivaa sunnuntai-iltaa kaikille! Huomenna on vielä mahdollista käydä tyhjentämässä Radiokirppiksen pöytä numero 65, siellä on kaikki nyt -50%!

Viidestoista luukku

Viidestoista luukku kertoo, kuinka työpöytäni muistuttaa viikkoa ennen joulua roskakoria. Oon tänään lähinnä askarrellut joululahjoja sun muuta jännittävää, ja ihan kohta menee hermot tämän sotkun kanssa. Jätin eilen suosiolla jokaviikkoisen huoneensiivouksen väliin, koska tiesin tänä viikonloppuna sotkevani oikein urakalla.

Enempää kuvia tämänpäiväisestä projekstistani en viitsi julkaista (vielä), jos vaikka joku lahjan saaja sattuu blogiani lukemaan. Ei saa hei liika spoilata! Paperit viittaavat kuitenkin siihen, että ainakin jotakin kaunista on tiedossa.

Oon nyt loppuviikosta ollut jo niin joulufiiliksissä, että on ollut tavattoman vaikeaa keskittyä muuhun kuin jouluhääräilyyn. Oikeastaan tässä pitäisi vielä jaksaa lukea ruotsinkokeeseen, mutta oonpa nyt kuitenkin antanut itselleni luvan pitää pari päivää taukoa koulujutuista. Jospa sitä vielä illan aikana saisi tätä lahjaprojektia eteen päin, niin huomenna jaksaisi taas opiskella...

PS. Mulla on vielä huomisen ja maanantain ajan pöytä Radiokirppiksellä - numero 65 löytyy samalta käytävältä sovituskoppien kanssa. Käykää ihmeessä kurkkaamassa!

Neljästoista luukku

Mua naurattaa ihan kamalan paljon, kun katselen tätä mun joulukalenteriani: melkein jokainen luukku liittyy jollakin tapaa ruokaan ja syömiseen - ja samalla linjalla jatketaan tänäänkin (toivottavasti kestätte). Käytiin Saaran ja Juulian kanssa Bistro Venlassa ikään kuin mun synttäreitäni juhlistamassa. Voisiko sitä parempaa ollakaan kuin ilta hyvässä ravintolassa ja ennen kaikkea hyvässä seurassa?

En varmaan ikinä osaa valita listalta muuta kuin katkarapusalaattia, sillä olen aivan hulluna katkarapuihin. Pakko kuitenkin myöntää, että tyttöjen vuohenjuusto- sekä aurinkokuivattu tomaatti-mozzarellasalaatit näyttivät myös erittäin herkullisilta.

Ilta oli ihana. Kiitos tytöt, teidän kanssanne vietän aina ilolla aikaa!

Kolmastoista luukku

Moikka! Tajusin juuri, että tänään on Lucian päivä. Ala-asteella joulukuun kolmantenatoista oli aina upeaa, kun yläasteen oppilaat tulivat kulkemaan pimeille koulun käytäville Lucia-kulkueen muodossa. Vaaleahiuksinen Lucia-neito näytti aina ihan enkeliltä. Moneen vuoteen en olekaan Lucia-kulkueita nähnyt...

Päivän aiheena on kuitenkin hieman raottaa verhoa astiakokoelmaani. Sain isovanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi rakastamaani Klaus Haapaniemen Satumetsä-astiastoa: ison teemukin sekä ruokakulhon.

Mielestäni tämä astiasarja on aivan ihana! Satumetsän kanssa tulen yhdistelemään omenanvihreitä, vaaleansinisiä ja kirkkaita Kartio-laseja (jotka kapiokirstustani tosin vielä puuttuvat). Valkoiset ruokalautaset uupuvat myös toistaiseksi.

Kahdestoista luukku

PALJON ONNEA MINULLE! Koulussa tullessani yhteiskuntaopin kokeesta tajusin, että minusta on tullut vanha. Herra jestas, minäkö olen yhdeksäntoista? Ei, ei mulla sentään ikäkriisiä vielä tässä vaiheessa ole, mutta kun yhdeksäntoista. Ja mulla on niin kamalan pieni olo!

Muistan, kuinka pienenä aina leikittiin Ellan kanssa "isoja tyttöjä". 17-19 vuoden ikä tuntui tuolloin jollakin tapaa niin ihmeelliseltä! Nyt tuntuu vaan hassulta. Hei ihan totta, vastahan meillä oli Bratzit ja Barbiet käsissä ja välillä me piirreltiin ballerinoja.

Yhdestoista luukku

Tänään kalenterista aukeaa yksityiskohtia omasta huoneestani. Viime viikonloppuna aloitin huoneeni koristamisen joulukuntoon: vaihdoin verhot, päiväpeitteen sekä tyynyt ja viritin tuikut ikkunaan. Kynttilöitä ja joitakin koristeita vielä puuttuu, mutta tästä saatte hieman esimakua siitä, miltä huoneeni joulunaikaan näyttää.

Olen aivan hullaantunut tuohon tuikku-verho-viritelmään. Rakastan tummia, lämpimiä sävyjä. Läpikuultavan kankaan läpi valot tuovat aivan ihanaa tunnelmaa - ette uskokaan, miten ihanaa on pimeällä katsella valosarjaa, maata sängyllä ja pohtia elämänmenoa. Alemmassa kuvassa näkyy koruja, jotka ovat minulla lähes päivittäisessä käytössä.

Sängynpeitteen ostin kaksi vuotta sitten Helsingin Indiskasta. Se sopii kauniisti verhojen pariksi ja tuo paksun samettinsa kautta tietynlaista ylellisyyden tunnetta. Nalle, Karl Axel, on maailman suloisin: Yleensä pehmolelut ovat aivan kammottavia, mutta Bukowskin nallet ja puput ovat se poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Tämä lasiovinen kirjakaappi on isoisäni tekemä ja ehdottomasti rakkain huonekaluni. Siellä säilytän pääasiassa tärkeitä kirjoja, mutta ylähylly on pyhitetty pienille, kauniille koriste-esineille.

Ylähyllyltä löytyy mm. posliininukkeja, viuhka, helmet, japanilaiset posliinikupit sekä posliinirasioita. Olkihattuiset pikkunuket on isosiskoni tuonut aikoinaan Espanjasta.

Olen ihannoinut 50-luvun elokuvatähtiä niin kauan kuin vain jaksan muistaa. Löysin Marilyn-naulakon muutama vuosi sitten Tukholman vanhasta kaupungista, hyvin pienestä liikkeestä, joka oli täynnä vanhoja elokuvajulisteita, pelikortteja sekä vintage-leluja. Paikka oli aivan ihana! Säilytän naulakossa pienempitä vintage-laukkujani, sekä Play it again, Sam:ista ostamaani hattua. Naamion olen ostanut joskus Accessorizesta.

Onko teillä tapana järjestää huoneenne uuteen uskoon ennen joulua?

Kymmenes luukku - kulttuurimakupala

Tänään kalenterinluukusta avautuu varsinainen kulttuurimakupala: pääsen illalla teatteriin katsomaan Kuin ensimmäistä päivää -näytöstä. Teatterissa tulee käytyä sen verran harvoin, että aina tilaisuuden tullen näihin mahdollisuuksiin tartun. Äidinkielenopettajamme hankki ryhmällemme liput (no okei, kyllä me ne itse maksettiin) ja vastuutti samalla seuraamaan näytöstä tarkasti - perjantain äidinkielen kokeen tehtävänä on kirjoittaa kyseisestä näytöksestä kommentti! Arvatkaa vaan hei, mitkä paineet!

Kivaa iltaa kaikille, tämä tyttö alkaa kohtapuoliin laittamaan itseään teatterikuntoon!

Yhdeksäs luukku - sunnuntaikuvia

Heräsin tänään vasta runsaasti kymmenen jälkeen. Sunnuntaiaamupäivät vaan on sellaisia, että tekee mieli maata pitkään sängyn pohjalla. Valmistelin rauhassa aamupalaa, jonka nautin uuden jouluteemaisen Aku Ankan parissa. Aku Ankan joulunumerot on ihan parhaita!

Fiilistelin joulutunnelmaa uuden joulukoristeen myötä, jonka äiti sai eilen. Tuollaiset vanhanaikaiset koristeet on mun mielestäni tosi kauniita.

Tänään olen myös pitkästä aikaa ollut ahkera ja leikkinyt vähän koulua. Mulla alkaa ensi viikolla koeviikko, joten olen koettanut lukea yhteiskuntaoppia -huonolla menestyksellä. Ilta jatkuu vielä hetken aikaa kirjojen parissa, mutta viimeistään tunnin kuluttua vaihdan kirjat hyvällä omalla tunnolla iltapalaan sekä Gossip Girliin!