Aikuiseksi kasvamisesta

Mulla on ihan hassu olo. Musta tuntuu, että oon yhden kesän aikana kasvanut ihmisenä ihan valtavan paljon. Ehkä se johtuu siitä, että oon saanut sellaisia elämänkokemuksia, jotka ovat olleet mulle aivan vieraita aiemmin. Olen nähnyt kahdenlaista työelämää huhtikuun lopusta alkaen ja oppinut sitä kautta ihan valtavan paljon uutta - paitsi ihan käytännön taitoja, myös ihmisistä, itsestäni ja elämästä yleensä.

Mun mielestäni ajatus aikuistumisesta on aina ollut jollakin tapaa pelottava. Toki se on ollut myös asia, jota olen halunnut ja odottanut - mutta kaikki ajatus siitä, että pitäisi osata ottaa vastuu ihan kaikesta tekemästään, pärjätä uusissa tilanteissa ilman vanhempien läsnäoloa ja olla järkevä aikuinen... Osaanko minä? Osaanko ihan varmasti toimia itsenäisesti, vai teenkö jatkuvasti virheitä ja vääriä valintoja? Näyttää tyhmältä kirjoitettuna, mutta toisaalta uskon, etten ole ainut ihminen maailmassa, joka on pohtinut tällaisia aikuistumisen kynnyksellä.

Ihan viime päivinä oon vähitellen alkanut luottamaan siihen, että kyllä, minä osaan. Minä osaan ottaa vastuuta tekemisistäni ja uskallan mennä vieraisiin paikkoihin. Miksipä en siis jatkossakin pärjäisi? Viime tiistaina matkustin yksin Turkuun sukulaisteni luokse, joita olen nähnyt vain pari kertaa elämäni aikana. Totta kai mua jännitti ihan kamalan paljon kun ei vanhemmat olleet täällä "johtamassa keskustelua", vaan mun piti itse uskaltaa avata suuni. Musta on aivan mahtavaa huomata, että pärjään. Oon oppinut tuntemaan paremmin omia sukulaisiani, luottamaan sosiaalisiin taitoihini ja en mä tiedä... Vaikka oon ollut ihan vaan pari päivää poissa kotoa, niin musta tuntuu että oon ihan oikeasti tullut itsenäisemmäksi. Ehkä se on tää välimatka?

Vaikka kesä ja mun pieni irtiottoni Tampereesta ja kodista tuntuukin mua kasvattaneen itsenäisemmäksi, en missään tapauksessa voi kutsua itseäni vielä täysin aikuiseksi. Luotan itseeni paljon enemmän kuin aiemmin, mutta mulla on silti ihan valtavasti vielä opittavaa. Äiti, pitääkö mun nyt ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi? Äiti, miten tää lasku maksettiinkaan? Hei isi, mitä eroa onkaan moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä? Mummu, miten tää tahra lähtisi parhaiten mun valkoisesta puserostani?

Ja ne järkevät valinnat? Hmm... Jos oon jotakin kesän aikana oppinut, niin sen, että virheet ja väärät päätökset kuuluvat ihmisyyteen. Virheet ovat inhimillisiä ja jokainen ihminen tekee niitä. Useimmiten virheensä pystyy korjaamaankin, joten niiden tekemistä ei pitäisi pelätä. Ja eiks sitä sanota niin, että virheistään oppii parhaimmin? Aika hankalaksi menee, jos aina vaan koettaa pyrkiä täydellisyyteen. Aikuinen saa tehdä virheitä siinä missä lapsi tai nuorikin.

Jonkun kesäpäivän asu ja kuulumisia

Elokuu? Kesä on mennyt ihan hirmuista vauhtia, mulla oikeastaan ihan vain töiden parissa - viime viikko oli mun ainoa lomaviikkoni tänä kesänä! Näitä kuvia me napsittiin viime sunnuntaina Johanneksen kanssa pienen shoppailukierroksen lomassa. Mun asustani voi päätellä, että pastellihuumani on jatkanut voittokulkuaan kesäkuukausina: neljännessä kuvassa kiteytyy jotakin, mitä en ikinä olisi voinut kuvitella omistavani. Jep, vaaleanpunainen nahkalaukku. Mietin melkoisen pitkään tuon yhdistelykelpoisuutta, mutta minkäs teet. Kliseisesti sanottuna meidän kahden tapaaminen oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Eipä tässä sen kummempia kuulumisia, huomenna taas töihin. Välillä on ikävä tajuta, etten ole juurikaan päässyt nauttimaan kesähelteistä ja aurinkorannoista, mutta samalla oon ihan hurjan kiitollinen siitä, että mulla kävi tänä vuonna uskomaton tuuri kesätöiden suhteen. Oon oppinut paljon uutta elämästä ja ihmisistä, ja saanut tietysti sitä työkokemustakin. Huippua nähdä maailmaa välillä muustakin kuin opiskelijan näkövinkkelistä!